Hypomania

Epäilin pitkään diagnoosia kaksisuuntaisesta skitsoaffektiivisesta häiriöstä, mutta kyllä se taitaa kaksisuuntainen olla, sillä viime viikolla olin ilmiselvässä hypomaniassa. Lääkärin lausunto saapui tänään, ja näin siinä luki: merkittävästi vähentynyt unen tarve, kasvanut kiinnostus seksiin, ylenmääräinen sosiaalisuus, ajatusten riento, parempi mieliala. Ketipinorin annosta suositellaan nostettavan. Niin siinä lausunnossa luki. Lähetin lausunnon Kelalle, jolta olen hakenut ammatillista kuntoutusta. Sitten menin lepäämään. Hypomania vie energiaa, ja nyt minä olen lähinnä nukkunut. En ole masentunut; olen väsynyt. 

Maniaa en ole koskaan kokenut, ainoastaan hypomanian, joka on maniaa lievempi. Tämä oli kolmas hypomaniajaksoni, jonka lääkäri on todennut. Tiedä sitten, onko aiempia ollut. Minulla hypomania ilmenee usein ärtyisyytenä sen sijaan, että olisin poikkeuksellisen touhukas tai vilkas. Aiemmat hypomaniajaksot ovat luultavasti olleet juuri tällaisia, täynnä ärtymystä ja kiukkua kaikkea, etenkin toisia ihmisiä kohtaan. Olen saattanut esimerkiksi kauppareissulla tai bussissa katsella ihmisiä ja haukkua heitä päässäni, vaikka he eivät ole tehneet yhtään mitään pahaa tai väärää tai outoa. Ystävyyssuhteissani en ole kestänyt oikein ketään ja jopa ystävistäni olen ajatellut pahasti. Siksi olen vetäytynyt usein olemaan yksin. Olen yrittänyt lukea tai kirjoittaa, mutta siitäkään ei ole tullut oikein mitään, koska keskittymiskyky on ollut niin huono.

Suurten suunnitelmien tekeminen kuuluu minulle hypomaniaan, saatan suunnitella merkittävää romaania tai matkaa. Itsetuntonikin voi joskus olla koholla ja saatan pitää itseäni merkittävämpänä ihmisenä kuin olenkaan, esimerkiksi pitää blogikirjoituksiani tärkeämpinä kuin ne oikeastaan ovatkaan. Joskus haastan myös riitaa sosiaalisessa mediassa ja olen kovin kärkäs. Siksi päädyn kinaamaan ihmisten kanssa, yleensä tosin netissä. Tosielämässäni vetäydyn sosiaalisista suhteista, koska olen niin ärtynyt ja kiukkuinen muita kohtaan. Olen kuitenkin jälkikäteen miettinyt, olisiko yksi riita ystävän kanssa juontanut juurensa hypomaanisesta ärtymyksestä. Onhan minulle täysin epänormaalia haastaa riitä. Ylitulkitakaan ei kuitenkaan pidä.

Levottomuus kuuluu ilmeisenä osana hypomaniaan ja maniaan. On joskus vaikeaa pysyä paikallaan. Puhetta saattaa pulputa suuria määriä ja se saattaa olla niin polveilevaa, ettei siitä oikein saa tolkkua. Unen tarve vähenee – niin kävi minulle – mutta silti aamuisin ei väsytä ja päivällä tuntuu olevan merkittävä määrä energiaa. Ajatukset säntäilevät aivoissa ympäriinsä niin, ettei niistä yksinkertaisesti saa kiinni. Tätä tapahtuu minulle niin ikään, ideoita vaan pulppuaa, ja juuri siksi minulla saattaa olla kova tarve kirjoittaa. 

Viime jakson aikana seksuaalinen halukkuuteni kasvoi ylettömäksi. Aloin ajatella kaikkia miehiä seksuaalisesti, lääkäriäni, ystävääni, jopa kaupan kassaa. Parisuhteessani on melko vähän seksiä, mikä sai minut turhautumaan. Masturboin järjettömiä määriä, vaikken lääkityksen vuoksi edes kykene saamaan orgasmia – ja kenties osittain siksi olin niin kyltymätön. Hypomanian laannuttua seksi on lähinnä ällöttänyt.

Saatan hypomaniassa myös tuhlata rahaa. Aiemmin tänä vuonna ostin hypomaniassa sadan euron teepannun ja tilasin Zalandolta paljon vaatteita. Sanomattakin on selvää, etten olisi näitä asioita varsinaisesti tarvinnut, en varsinkaan sitä teepannua, vanhassa ei ollut mitään vikaa. Jotkut ajavat itsensä hypomaniassa aivan rahattomiksi, niin minulle ei sentään ole käynyt, mutta olen muutoin ollut holtiton – yleensä olen erittäin harkitsevainen rahankäyttäjä.

Mutta jos hypomaniassa mieliala on parempi, miksi hypomania sitten on huono juttu? Oikeastaan tätä selittää mahdollinen käytös, josta saattaa olla sairaalle haittaa. Esimerkkinä tästä on yllä mainittu rahankäyttö, joka saattaa joillain yltyä vaaralliseksikin. Muitakin haittoja voi olla: seksihalujen noustessa joku voi päätyä pettämään kumppaniaan tai harrastaa irtosuhteita, ehkä suojaamatonta seksiä; toinen taas saattaa käyttäytyä sosiaalisesti sopimattomasti, esimerkiksi jutella tuntemattomille kuin tutuilleen. Joku voi pelata uhkapelejä. Monet eivät halua hypomaniaan tai maniaan hoitoa, koska mieliala on niin hyvä – monikaan maanisuudesta kärsivät ei suostu uskomaan, että tila on epänormaali. Jos maaninen henkilö on psykoottinen – tätäkin saattaa maniassa ilmetä – ja jos hän on vaaraksi itselleen, sairaalahoito saattaa tulla kyseeseen. 

Vaikka diagnoosini on raju, olen suunnattoman onnellinen, että oikea sairaus on nyt löytynyt. Minulle on nimittäin löytynyt oikeat lääkkeet. Lamictal on estänyt masennuksen, enkä ole ollut masentunut sitten viime kevään. Abilify puolestaan on vienyt pois harha-ajatukset. Abilifyn pitäisi auttaa myös maniaan, mutta annosta on luultavasti tarpeen nostaa – Ketipinoria en haluaisi syödä enää lainkaan, sillä se nostaa painoa. Voi vain sanoa, että onneksi nykyään on lääkkeet. Niiden avulla skitsoaffektiivisesta häiriöstä tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiväkin voi elää suhteellisen normaalia elämää – niin kuin minä tänä päivänä elän.