Joulukuu

Eilen satoi lunta maan valkeaksi. Se on kaunista. Katselin sitä ikkunasta illan hämärtyessä. Pieniä haituvia, kaikki erilaisia, kaikkialla yhtäkkiä aivan valkoista, vähä valo heijastui lumesta ja yhtäkkiä olikin kirkasta. 

Sytytän kynttilän. Jouluvalot palavat kauniisti. Minä pidän joulussa juuri siitä: pimeästä, ja sitten valosta. Kynttilöistä, välähdyksistä pimeän keskellä. Sitä on minun elämäni toisinaan. Pimeää, mutta välähdyksiä. Kaikista kuukausista me vietämme joulua juuri tänä, jona on kaikkein synkintä.

Kotona on aivan hiljaista, aivan hiljaista. Katson lepattavaa kynttilän liekkiä ja annan ajatusten tulla ja mennä. 

Kävelen ulkona ja katselen ympärilleni. Myös kävelykadulle on asetettu jouluvalot, ja Stockmannin jouluikkuna houkuttelee lapsia ja aikuisiakin ihmettelemään niin kuin joka vuosi. Kivijalkakauppojen edessä palavat ulkotulet. Kaikenlaista sellaista, minä ajattelen ja vedän keuhkoihin raitista ilmaa. Kaikenlaista sellaista.

Ostan joululahjaksi paljon kirjoja. Turussa on pieni kirjapuoti, jota suosin. Oikein iso pino kirjoja, ja he paketoivat ne valmiiksi. Äidille Finlandia-voittaja, mummolle taiteilijaelämäkerta, poikaystävälle dekkari, isäpuolelle nobelistia. Kirjakaupan omistaja muistaa jo minut ja kyselee kuulumisiani. Hän arvaa, että Finlandia-voittaja on äidille. Hän tietää meidän kirjamakumme.

Ostan myös itselleni kirjan, erään lempikirjani uuden painoksen. Kaupan päälle saan kupin kahvia, sillä kirjakaupan yhteydessä toimii myös kahvila. Istun pitkään nojatuolissa nauttimassa kahvista ja kirjasta, juuri ostin. Jo aloituslauseesta muistan, miksi rakastan sitä niin paljon. Minä sitten rakastan kirjoja. Saan elää tuhansia elämiä niiden sivujen kautta.

Kela myönsi kuntoutustuen. Minä pärjään. Voin hoitaa itseäni ja jonain päivänä palata työelämään. Jonain päivänä minäkin olen eläjä. Minä tahdon olla. Minä tahdon töihin.

Terapia loppui tältä vuodelta, ensi vuonna alkaa uudelleen uuden henkilön kanssa. Vanha jää eläkkeelle. Jokin uusi alkaa jälleen. Vaikka jäähyväiset ovat haikeat, olen toiveikas. Minä menen eteenpäin. Me menemme eteenpäin, uusi terapeuttini ja minä, ja ehkä hän kuljettaa minua kohti työelämää.

Hetkittäin ajattelen, että ehkä kaikki on sittenkin ihan hyvin. Minä pärjään, ja hämärässä joulukuun illassa kimaltavat kaupungin valot.