Nolite te bastardes carborundorum

Nainen on suljettu huoneeseen. Hän on kävelevä kohtu ja häntä säilytetään huoneessa. Hän ei saa lukea, hän ei saa olla yhteydessä lähimmäisiinsä. Hän on omien ajatustensa vanki. Hän on omien ajatustensa vanki.

Hän alkaa tutkia huonetta. Ei hänellä ole muutakaan tekemistä; eikä ole ollut häntä edeltäneelläkään naisella, sillä tämä on kaivertanut jotain lattian tasossa olevaan jalkalistaan. Jalkalistassa lukee: nolite te bastardes carborundorum. Nainen ei tiedä lauseen merkitystä – lause on latinaa – mutta toistaa lausetta kuin rukousta, sillä tämä lause on hänen ainut kosketuksensa toiseen, hänen edeltäjäänsä, naiseen, joka on kokenut saman.

Nainen on tietysti Frediläinen teoksessa Orjattaresi – The Handmaid’s Tale. On hänellä toinenkin nimi, naisen nimi, mutta nyt hän on Frediläinen, Fredin omaisuutta, ja hänen aiempi nimensä on kielletty. Hänen tehtävänsä on tulla raskaaksi miehelle nimeltä Fred ja synnyttää tälle ja tämän vaimolle lapsi. Se on hänen ainut tehtävänsä, ainut virkansa, ja muutoin häntä säilytetään tässä huoneessa, jonka lattialistoja hän nyt tutkii, silittelee tekstiä kuin pistekirjoitusta. Nolite te bastardes carborundorum. 

Nolite te bastardes carborundorum, älä anna niiden paskiaisten nujertaa sinua. Tämän viestin häntä edeltänyt nainen on halunnut jättää hänelle. 

Älä anna niiden paskiaisten nujertaa sinua. Huoneessa ei ole kattovalaisinta, jotta sellaiseen ei voisi hirttäytyä; eikä peilejä, ja ikkunalasi on panssarilasia, jotta nainen ei saisi käsiinsä mitään terävää. Ei nainen pakenisi, voisi paeta eikä yrittäisi paeta, toisia reittejä; hän pakenisi pois tyystin, jos niin tapahtuisi. Kangasriekaleella, lasinsirulla, mitä nyt saisi käsiinsä.

Älä anna niiden paskiaisten nujertaa sinua. Tällaisia se edellinen nainen on ajatellut. Ehkä hän on itse antanut periksi ja hirttäytynyt lakanasta kattolamppuun, ja sen seurauksena lamppu on poistettu.

Älä anna niiden paskiaisten nujertaa sinua. Minä annoin, mutta seuraaville kirjoitan viestin: nolite te bastardes carborundorum, nolite te bastardes carborundorum. Sillä meidät halutaan nujertaa useilla eri tavoilla. Meidät halutaan hiljentää ja meidät halutaan painaa maahan. Meitä uhkaillaan ja meidän peräämme huudellaan. Meille sanotaan kaikenlaista, kuten että meidät halutaan, meidät aiotaan raiskata. Jotkut jopa haluavat meistä kuolleita, sillä silloin ainakin olisimme hiljaa.

Minullekin sanottiin sellaista, koska minä olin liikaa. Sanottiin kaikenlaista. Sellaiset, jotka kokivat, että heillä on sellaiseen oikeus, ja oikeus minuun, minun kehooni, esimerkiksi. Sellaiset, jotka kokivat, että minä olen nainen, jolle saa sanoa niin.

Kaksikymmentäkahdeksan miestä sai tuomion kunnianloukkauksista ja laittomista uhkauksista. He olivat satuttaneet ja uhkailleet nuorta pappia, sanoneet häntä muun muassa huoraksi ja uhanneet raiskata. Kaksikymmentäkahdeksan miestä, useita kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia. Sellaista tapahtuu meidän maassamme, tänään, juuri nytkin.

Se tapahtui myös minulle.

Ja sellainen, kun se jatkui riittävän kauan, kun se tapahtui usein, kun se tapahtui useasta eri suunnasta, satutti riittämiin, nujersi, hiljensikin. Sama tapahtuu tänäänkin usealle minunkaltaiselleni tytölle ja naiselle, sellaiselle, joka uskaltaa olla oma itsensä, mutta jota ei sellaisena hyväksytä. Toiset kestävät sitä ja ovat silti omia itsejään, minä en kestänyt. 

Mutta minä uskon meihin vielä. Ja jos ne satuttavat sinua, ne satuttavat myös minua. Ja sille, joka minun jälkeeni tulee, minä jätän tämän yhden viestin.  

Nolite te bastardes carborundorum. Älä anna niiden paskiaisten nujertaa sinua.

Orjattaresi (The Handmaid’s Tale) on Margaret Atwoodilta vuonna 1985 julkaistu teos, joka sijoittuu Gileadin dystopiaan. Teoksessa syntyvyys ja hedelmällisyys ovat ympäristökatastrofien seurauksena laskenut, ja hedelmälliset naiset on pakotettu synnytyskoneiksi ylemmille.