Sinä sait tietää kaiken ja minä tiedän, ettet sinä jaksa sitä kantaa. Suurin niistä on rakkaus, mutta kaikkea se ei kestä, eihän se kestä kaikkea, kun minä olen tässä.
Minä olen kalterien takana. Nuori nainen, menneisyys mukana, tulevaisuus takana, ja tämä hetki on tässä, tämä yksi hetki ennen kuin uni päättyy.
Maailma ulottuu sairaalan säteelle, ovesta huoneiden kulmiin ja katosta lattiaan. Minä makaan täällä ja tuijotan ikkunaa vasten hakkaavaa tammea, jonka lehdet alkavat kenties versoa sinä aikana, jonka täällä vietän. Toivon, etteivät ala.
Sitten toisaalta minä voisin pysyä mukana maailman kierrossa, kun näkisin puun muutoksen, hiirenkorvat, lehdet, kellastumisen, kuoleman. En tiedä, kauanko olen täällä. Ehkä hiirenkorviin, ehkä kellastumiseen, ja ehkä minä kuolen ennen tammenlehtiä.
Maailma ulkona, kasvit ja päivänkierto, vuodenkierto, kuunkierto, minä seinien sisällä, tässä, kaltereiden takana.
Tässä olen minä. Sen säteen sisällä, joka jää sairaalan seinien väliin. Yhtenä kappaleena. Sairaalan valkoisissa. Sinun morsiamesi, valkoisissa. Näkisitpä läpi seinän, kuinka kauniina sinua odotan, ja kuinka alttiina. Valmiina.
Minä olen kalterien takana. Nuori nainen, menneisyys mukana, tulevaisuus takana, ja tämä hetki on tässä, tämä yksi hetki ennen kuin uni päättyy.
Maailma ulottuu sairaalan säteelle, ovesta huoneiden kulmiin ja katosta lattiaan. Minä makaan täällä ja tuijotan ikkunaa vasten hakkaavaa tammea, jonka lehdet alkavat kenties versoa sinä aikana, jonka täällä vietän. Toivon, etteivät ala.
Sitten toisaalta minä voisin pysyä mukana maailman kierrossa, kun näkisin puun muutoksen, hiirenkorvat, lehdet, kellastumisen, kuoleman. En tiedä, kauanko olen täällä. Ehkä hiirenkorviin, ehkä kellastumiseen, ja ehkä minä kuolen ennen tammenlehtiä.
Maailma ulkona, kasvit ja päivänkierto, vuodenkierto, kuunkierto, minä seinien sisällä, tässä, kaltereiden takana.
Tässä olen minä. Sen säteen sisällä, joka jää sairaalan seinien väliin. Yhtenä kappaleena. Sairaalan valkoisissa. Sinun morsiamesi, valkoisissa. Näkisitpä läpi seinän, kuinka kauniina sinua odotan, ja kuinka alttiina. Valmiina.
Sinä sait kuin saitkin tietää totuuden, jota sinulta peittelin. Olenkin hullu. Nimeni on Maria Magdalena, Raamatun syntinen nainen, likainen, ja minä olen kaikki, mitä minulla on antaa. Kunpa se sinulle riittäisi, ja jos ei, niin olkoon kuolema minun.
Sinä sait tietää kaiken, kaiken kerralla. Kaikki oli puhallettava ilmaan kerralla, sillä eihän yhtä tunnustusta, huomaamatonta, huomaakaan. Kaikki kerrallaan, laskematta, kannet auki. Paljastin aivan kaiken. Nämä kirjoitukset jääkööt muistoiksi tulevaisuuteen, sitten kun minua ei enää ole.
Sinä sait tietää kaiken, kaiken kerralla. Kaikki oli puhallettava ilmaan kerralla, sillä eihän yhtä tunnustusta, huomaamatonta, huomaakaan. Kaikki kerrallaan, laskematta, kannet auki. Paljastin aivan kaiken. Nämä kirjoitukset jääkööt muistoiksi tulevaisuuteen, sitten kun minua ei enää ole.
Sinä sait tietää kaiken. Silti sinä olet vielä siinä. Mutta kuinka kauan. Kuinka kauan sinä kestät. Voisitko hakea minut pois täältä. Hae minut pois, jos siltikin rakastat.
Mutta kuinka sinä koskaan pääset minut hakemaan? Kalterit ovat tiellä ja ovet säpissä. Täällä ei kukaan kosketa. Minne kaikki rakkaus on kadonnut.
Ehkä kiipeäisit ikkunalleni pitkin tammea, ja vaikka väliimme jäisivät ikkuna ja kalterit, sinä olisit sentään siinä, ja kaikki muu saisi unohtua. Kaikki valheeni, joissa me elimme, joiden voimalla, joiden ansiosta.
Tämä onkin osani.
Ehkä kiipeäisit ikkunalleni pitkin tammea, ja vaikka väliimme jäisivät ikkuna ja kalterit, sinä olisit sentään siinä, ja kaikki muu saisi unohtua. Kaikki valheeni, joissa me elimme, joiden voimalla, joiden ansiosta.
Tämä onkin osani.
Tekstissä on vaikutteita ja otteita Paula Vesalan lauluteksteistä Maria Magdalena, Heliumpallo ja Tequila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti