maanantai 9. heinäkuuta 2018

Seksuaalinen väkivalta

Heidän mielestään heillä on oikeus tehdä niin. Heidän mielestään heillä on oikeus tehdä niin kuin he haluavat.

Heidän mielestään heillä on oikeus laittaa kätensä paikkoihin, jotka kuuluvat minulle. Heidän mielestään heillä on oikeus sanoa minusta asioita, jotka mitätöivät minut olemattomiin.

He kurottavat kättään kohti, nostavat sen minua vastaan, ja silloin näkymätön kupla ilmassa minun ympärilläni puhkeaa ja minusta tulee suojaton. He ovat tulleet rajan yli. Sanoin ja teoin he ovat rikkoneet minun koskemattomuuttani vastaan, valloittaneet minun tilani, ja nyt he ovat rajan tällä puolella minussa kiinni.

Kun se tapahtuu, minut valtaa järkytys: minä en enää kuulukaan minulle, minä en enää hallitse minua, minä en päätä, mitä minulle tehdään. 

Se järkytys lamauttaa minut paikoilleni. Vielä hetki sitten minä olin minun, nyt olen muiden, ja olen aivan vereslihalla. He näkevät minut ja halveksivat sitä mitä näkevät. Minä olen heidän edessään heidän käytettävissään.

Niin he käyvät sanoin ja teoin minuun kiinni. Sanoin ja teoin he potkivat minut maahan, alistavat, tekevät pienemmäksi, vievät minulta kaiken arvon. Se on heille vain pieni mukava hetki, mutta sen jälkeen minä etsin koko elämäni ajan oman itseni palasia sieltä täältä ympäriltäni löytämättä niitä kaikkia koskaan, niin että minusta joskus jälleen tulisi ehjä, arvokas.

He tarttuvat minuun kiinni. Minuun sattuu ja he tietävät sen, niin he toivovat, ja he nauravat. Mutta koska kipu ei ole fyysistä eikä mistään jää jälkiä, en pääse koskaan ryömimään todistajien eteen ja näyttämään: katsokaa, se tapahtui. Minulla on vain sanat. Niin raskaat, ankeat sanat, ne painavat, hajottavat.

Heidän mielestään heillä on oikeus tehdä niin, koska he näkevät minut arvottomana jo ennen kuin ovat murskanneet kaiken omanarvontuntoni säpäleiksi.

Jäljelle kaikesta jää kasa häpeää. Häpeää siitä, että omalle alueelle tultiin, häpeää siitä, että se tosiaan tapahtui, häpeää siitä, miten se sattui; ja häpeä vain kasvaa, vaikka sitä yrittäisi hioa ja hangata pienemmäksi. Ehkä vasta vuosien päästä löytyvät sanat, ehkä terapeutin sohvalla, turvassa. Jostakin halkeamasta sanat pääsevät ulos, ne sanat: näin minulle tapahtui, näin minulle tehtiin. Tämä tapahtui. Tekijät ovat kauan sitten menneet, jatkaneet omaa elämäänsä, jatkaneet kuin ei mitään.

Heidän mielestään heillä on oikeus tehdä niin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti